Kuntoutus

Heli tuottaa  kuntoutusta niin hengityssairaille kuin muillekin kuntoutujille. Kuntoutuksen avulla tuetaan hengityssairaan hyvinvointia ja sairauden kanssa selviytymistä.

Helin kuntoutuskeskukset tuottavat ammatillista ja lääkinnällistä kuntoutusta niin hengityssairaille kuin muillekin kuntoutujille. Painopiste kuntoutuksessa on siirtynyt vuosi vuodelta ammatillisen kuntoutuksen suuntaan. Heli vastaa valtaosasta hengityssairaiden laitostyyppisestä kuntoutuksesta.

Hengityskuntoutuksen tavoitteena on lisätä hengityssairaan omatoimisuutta sairautensa hoidossa ja oireiden hallinnassa sekä säilyttää ja parantaa hänen työ- ja toimintakykyään. Lisäksi kuntoutuksessa edistetään terveellisiä elämäntapoja ja pyritään vakiinnuttamaan ne osaksi hänen arkeaan. Kuntoutuksella pyritään tukemaan hengityssairasta niin, että hän oppisi elämään mahdollisimman täysipainoista elämää sairautensa kanssa.

Milloin kuntoutukseen?

Kuntoutukseen kannattaa hakeutua silloin, kun hengityssairas kokee tarvitsevansa lisää valmiuksia arjesta selviytymiseen tai hänellä on sairauteen, sen hoitoon ja oireiden hallintaan liittyviä kysymyksiä.

Kuntoutusta järjestetään sairauden eri vaiheessa oleville ihmisille. Alkuvaiheessa on tärkeää saada tietoa sairaudesta, sosiaaliturvapalveluista, elämäntapamuutoksista ja kuntoutusmahdollisuuksista.

Kuntoutukseen on tärkeää hakeutua hyvissä ajoin, jotta oma työ- ja toimintakyky säilyvät. Jokainen hengityssairas voi olla itse aloitteelilnen kuntoutukseen hakeutumisessa. Asia kannattaa ottaa esille hoitavan lääkärin tai kuntoutusohjaajan kanssa.

Kuntoutus on osa terveydenhuoltoa. Kurssimuotoisen ja laitostyyppisen kuntoutuksen rahoittaa pääasiassa Kansaneläkelaitos.

Kuntoutusta sairausryhmittäin

Hengityskuntoutusta järjestetään yleensä sairausryhmittäin. Silloin kuntoutujat voivat vaihtaa kokemuksiaan sairauden hallinnasta. Vertaistuki ja keskustelu ovatkin keskeinen osa kuntoutusta.

Hyvään hengityskuntoutuskäytäntöön kuuluvat tupakoimattomuus ja tuki tupakoinnin lopettamiseen, säännöllinen ja riittävä liikunta, monipuolinen ravinto ja painonhallinta. Lisäksi siihen kuuluvat omahoitovalmiudet, jotka perustuvat tietoon sairaudesta, hoidosta ja lääkityksestä, perheen ja lähiyhteisön tuki sekä vertaistoiminta, sisäilman hyvä laatu sekä työn ja sairauden yhteensovittaminen.