Hyvät polttotavat kunniaan

Jokainen voi itse vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaista savua oman talon piipusta tupruaa. Puhtaan palamisen päästöt ovat vain murto-osa huonosti toteutetun puunpolton päästöistä. Puhtaan palamisen tunnistaa lähes värittömästä savusta, josta suurin osa on harmitonta vesihöyryä.

Puhdas puunpoltto alkaa polttoaineen valinnasta. Polttopuun tulisi mielellään olla ylivuotista, jolloin se on ehtinyt kuivua tarpeeksi. Kuiva puu on väriltään vaaleaa, ja sen tunnistaa äänestä: kaksi kuivaa pilkettä helähtää terävästi, kun niitä lyö vastakkain.

Tulisijassa saa polttaa vain kuivaa, puhdasta puuta. Märkä, maalattu tai kyllästetty puu ei kuulu tulipesään. Myöskään paperiroskaa tai muita roskia ei saa polttaa. Pientä määrää esim. sanomalehteä voi käyttää sytytysvaiheessa, mutta ei enempää. Sen lisäksi, että jätteenpoltto tuottaa haitallisia päästöjä, se nokeaa tulipesän ja hormin, jolloin tulisijan lämmönluovutuskyky heikkenee.

Tulisijan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin tulisijan hyötysuhteeseen ja päästöarvoihin. Suomessa tulisijojen päästöille ei ole vielä asetettu päästörajoja, mutta monet valmistajat ovat kehittäneet tulisijojaan vähäpäästöisemmiksi ja useimmat tietävät tulisijojensa päästötason.

Erityisesti taajama-alueilla lämmitykseen tulisi käyttää hyvin suunniteltuja ja lämpöä tehokkaasti varaavia tulisijoja, joiden aiheuttamat savuhaitat ovat vähäisiä. Eniten savuhaittavalituksia ovat aiheuttaneet vanhat ns. kaksoispesäkattilat, joissa on liian pieni varaaja, tai ei varaajaa lainkaan. Tällaisissa kattiloissa puuta joudutaan usein polttamaan pienellä teholla, mikä toteutetaan käytännössä niin, että tulipesään ei päästetä riittävästi ilmaa. Tällaisesta "kitupoltosta" syntyy paljon päästöjä.